Esittelyä.

Hei, olen tyttö, hieman syömisen ja vähän muidenkin asioiden suhteen häiriöitynyt. Mutta uskon että elämäni on tarkoitettu sellaiseksi, joten en valita siitä. Ihan sama. Haluaisin tehdä tästä blogistani jotenkin erilaisen kuin ns. "normaalit" laihdutus/anoreksia/syömishäiriöblogit. Eli siis en tietenkään kirjoita mitään lifestylea ja että "elämä on ihanaa" tai niinkuin kerron kaikki asiat suoraan että jos on paska fiilis jaan sen teidän kanssanne. En tiedä millaisista asioista laihdutukseen liittyen te tykkäätte lukea, mutta itsestäni ainakin on kiva lukea esim. paljonko sinä päivänä on tullut kaloreita, mitä laihdutusvinkkejä on, mitä kaikkea sinä päivänä on tullut tehtyä ja miten laihduttaminen edistyy, eli laittaa aina välillä kuvan esim. reisistään missä näkyy missä kunnossa sillä hetkellä on. Itse aioin siis pyrkiä noihin mainitsemiini asioihin ainakin, minulle saa laittaa kommenttiboksiin toiveita mitä haluaisi minun kirjoittavan. Ainakin yritän olla valittamatta joka asiasta ja etten vaan säälisi itseäni ja paskaa elämää, toki välillä kirjoitan paljon sellaista mikä ei ole niin positiivista ja saatan vaan haukkua itseäni ja kaikkea mutta en koko ajan. Ja ainiin unohdin, yritän joka postauksessa laittaa ainakin yhden kuvan, koska itsestäni ainakaan ei ole mukavaa lukea tekstiä jossa ei ole yhtään kuvia. Yritän kirjoittaa tänne blogin puolelle ainakin kerran viikossa, mutta välillä minulla on sen verta kiireitä etten välttämättä aina ehdi tuolla aikavälillä kirjoittaa. Noniin siinä nyt oli jonkinlaista blogin esittelyä.
                    Sitten jotain itsestäni. Olen kasille kesäloman jälkeen menossa oleva tyttö. Kirjoitan siis tätä blogia anonyymina, koska en todellakaan halua että joku kaverini tai sukulaiseni lukisi tällaista blogia jota minä kirjoitan. Olen taistellut anoreksiaa vastaan ja sen kanssa samalla puolella vaihdellen kai jotain 2 vuotta mutta muistan että jo paljon paljon pienempänä (ehkä 6-7 vuotiaana) puhuin äidillle että olen läski. En oikein tiedä kuinka se edes on mahdollista, eihän sen ikäinen murehdi vielä mistään, elämä on ihanaa ja sitä rataa? Olen muka parantunut/paranemassa anoreksiasta, tai niin porukat ainakin luulee. Oikeasti joka päivä mieleeni tulee että pitää laihtua ja en saa syödä, pitää liikkua... Mutta mielestäni on parempi edes esittää "tervettä" ja elää mukamas vanhempien säätämien odotusten mukaan. Silloin ei ainakaan tule niin paljon paskaa niskaan jokaiselta. Eikä mielestäni ole heidän asiansa huolehtia minun elämästäni, ja jos he tietäisivät he puuttuisivat aivan varmasti tähän. Käyn psykologilla parin kuukauden välein, mutta se ei ole varsinaisesti laihdutuksen takia. Mutta tässä nyt jotain kehnoa esittelyä, ensiviikolla sitten uutta postausta. 
               Toivottavasti edes joku tykkäsi:)!


Loppuun vielä pari mun lemppari thinspo ja keijukuvaa:)

love: desobediente fairy